Pieni esittäytyminen

On ilo kertoa sinulle joitain tietoja meistä itsestämme ja omasta taustastamme. Olemme olleet naimisissa jo reilut 30 vuotta, meillä on neljä ihanaa tyttöä ja heillä kaksi poikaa. Isovanhemmuuteen liittyvinä arvoniminämme lapset käyttävät fammua ja vaaria. Meille tämä on juuri sitä - mitä arvokkain arvonimi. Koemme, että on todella hieno ja upea lahja olla fammu ja vaari tälle perheellemme. Asumme Lahdessa ja perheen yhteys tuntuu olevan meille kaikille hyvin tärkeää. Kun tilanne sen vain mahdollistaa, teemme lomilla yhteisiä matkoja ja varaamme aikaa yhdessä olemiseen. Se lienee meille kaikille myös yksi hyvin tärkeä voiman antaja.

Työelämässä me molemmat suuntauduimme alun pitäen enemmän liike-elämään, mutta isot ja rajut koetukset noin 30 vuotta sitten muuttivat perusteellisesti elämän suunnan. Rakkaan poikamme kuolema, molempien vakava sairaus, äärettömän kipeät läheisten menetykset ja lopulta myös vararikko veivät meidät tavattoman raskaaseen ja syvään useiden vuosien kriisiin. Samalla se johdatti myös kysymään aiempaa syvemmin elämän tarkoitusta ja muita hyvin perimmäisiä kysymyksiä. Silloin saimme kohdata Jeesuksen sekä omana henkilökohtaisena Vapahtajanamme, joka antaa syntimme anteeksi, että Herranamme ja Hyvänä Paimenenamme, joka voi antaa tuen, avun ja voiman uuteen, kaikkein syvimmänkin hädän ja heikkouden keskellä. (Joh. 10:9-30)

Myös ammatillinen suunta vaihtui, kun tulimme kutsutuksi mukaan aivan uudelle alalle. Valtakunnallisen kriisipalvelun palveluksessa olimme eri tehtävissä kaikkiaan noin 10 vuotta. Ensin ryhmässä apua hakevana ihmisenä, sitten ryhmän apuohjaajana ja ohjaajana, sitten kouluttajana. Vuonna 1997 Petristä tuli valtakunnallisen Kriisipalvelun toiminnanjohtaja. Marianne palveli palvelusihteerinä ja kriisiryhmän ohjaajana. Tätä aikaa, jota vahvasti pohjusti omakohtaiset syvät koettelemusten vuodet, voisi kuvata eräänlaiseksi lähimmäistyön korkeakouluksi elämässämme.

Samalla, kun teimme säännöllistä kriiseistä kärsivien ja hädässä olevien ihmisten vierellä, opiskelimme molemmat aihetta monin eri tavoin - Petri mm. Helsingin yliopistossa ja Marianne Kriisipalvelun sisäisissä koulutuksissa. Nykyiseltä koulutukseltaan Petri on teologian maisteri, pääaineena käytännöllinen teologia ja sen sisällä erityisesti pastoraalipsykologia. Lisäksi hänellä on opettajan koulutus sekä kaupallinen ja johtamiskoulutus. Mariannella on kriisiterapian ja sielunhoidon koulutus.

Jo palvellessamme Kriisipalvelussa Jumala avasi monia uusia ovia. Alkoi mm. monivuotinen suorien lähetysten sarja Armoterapiaa radio Deissä, aloimme kirjoittaa kirjoja, joita nyt on syntynyt jo yhdeksän (joista kaksi yhdessä kirjoittamiamme) sekä televisio-ohjelmien välityksellä tapahtuva palvelu. Vuonna 2002 Petri vihittiin papiksi ja hän palveli viisi vuotta Lahdessa aikuistyöstä vastaavana seurakuntapastorina. Lisäksi olemme palvelleet eri oppilaitoksissa, seurakunnissa ja muissa yhteisöissä kouluttajana jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan.

Viimeiset lähes 10 vuotta Petri on palvellut sielunhoidollisiin, varustaviin ja valmentaviin koulutuksiin erikoistuneen Perheniemen evankelisen opiston rehtorina, Marianne palvelusihteerinä. Työ Perheniemessä ja muissa oppilaitoksissa on mahdollistanut sen, että olemme saaneet olla moninkertaistamassa palveluamme. Joka vuosi sadat opiskelijat, jotka itse tahtovat palvella Jumalan valtakuntaa ja lähimmäisiään omilla ainutlaatuisilla lahjoillaan voivat näin saada tarvitsemaansa varustusta, rohkaisua ja tukea palveluunsa.

Yksi aivan erityinen ilonaihe näinä vuosina on ollut se, että olemme saaneet palvella varsin laajasti ja monipuolisesti kristittyjen yhteyttä. Sadoissa sielunhoidollisissa seminaareissa yli kirkkokuntarajojen kaikkialla Suomessa (ja jonkin verran myös lähialueilla Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa), olemme saaneet palvella niin oman luterilaisen kirkkomme seurakuntia kuin helluntaiseurakuntia, Vapaakirkkoa, Metodistikirkkoa, lukuisia erilaisia herätysliikkeitä, oppilaitoksia ja muita yhteisöjä. Tahdommekin aivan tietoisesti ja käytännössä panostaa Vapahtajan oman rukouksen toteutumiseen, "että he yhtä olisivat." (Joh. 17) Kaikkialla näemme jatkuvasti omia siskojamme ja veljiämme, joita me Jumalan edessä todella olemme. (Ef. 2:19-20)


Kaikista näistä ihanista mahdollisuuksista olemme kiitollisia Jumalalle. Hänelle yksin kuuluu perimmäinen kiitos ja kaikki kunnia! Samalla tahdomme kiittää myös kaikkia niitä lähimmäisiä, jotka ovat eri tavoin tukeneet meitä tällä matkalla ja palvelussamme. Se tuki on meille todella tärkeää ja olennainen osa kaikkea palvelutyötämme. Ihmiset, jotka tuellaan mahdollistavat kentällä palvelevien ihmisten toiminnan ovat olennaisen tärkeä osa itse Jumalan valtakunnantyötä. Ilman sitä monien ihmisten olisi mahdotonta kuulla sanomaa Jumalan rakkaudesta ja armosta tai saada vierelleen välittävää, tukea antavaa ja elämään rohkaisevaa/varustavaa lähimmäistä, kouluttajaa, sielunhoitajaa tai terapeuttia. Ilman sitä lukemattomat radio- ja tv-ohjelmat ja seminaarit olisivat myös mahdottomia.

Sinä, joka osaltasi tuet niitä, jotka palvelevat muita, saat kiitollisin mielin iloita jokaisesta ohjelmasta, tapahtumasta, koulutuksesta ja eri tavoin kohdatusta ihmisestä tietäen, että sinä olet ollut tärkeällä tavalla sitä rakentamassa oman tukesi kautta. Jumalan on kunnia ja perimmäinen kiitos, mutta iloita mekin kaikki saamme - kiitollisina siitä, että Hän on antanut meille niin tärkeän mahdollisuuden Hänen palvelukseensa osallistua! On iso ilo edelleen jatkaa yhdessä matkaa ja palvelua koko tällä hienolla tiimillä, jonka tärkeä osa sinä esirukoilijana ja tukijanamme olet!

Kaikkia ystäviämme kiittäen ja siunaten!

MARIANNE JA PETRI